KUVAN TÄYDELTÄ

Avoinna päivittäin klo 11–18, 14.6.- 9.8.2015 sekä ryhmille tilauksesta 20.5.- 30.8.2015

Kuvalla voi näyttää asioita, joita sanat eivät tavoita. Kuvassa on aivan omanlaisiaan ominaisuuksia, jotka havaitsee täysin vain pysähtymällä kuvan eteen joksikin aikaa. Purnussa katsotaan kesällä kuvataidetta hitaasti. - Kuraattori Pessi Rautio

Kesän 2015 taiteilijat: Antti Arkoma, Enoch Bergsten, Anna Estarriola, Marjatta Hanhijoki, Emma Helle, Sampsa Indrén, Hanna Kanto, Jouna Karsi, Tuomo Laakso, Virve Lilja, Erica Nyholm, Kaija Poijula, Tuomo Rainio, Carita Savolainen, Veikko Saarivaara ja Hanna Westerberg

Antti Arkoma (1961)

Antti Arkoman teoksissa on usein huolella esitettyjä jylhän komeita tiloja. Ne saattavat viitata maalaustaiteen historiaan, mutta sen verran yleistettyinä, että ymmärrämme tässä esitettävän mielentiloja, kuvattavan tunteita. Tiloissa seikkailee erilaisia esineitä, olioita ja toisia kuvia joiden tunnistamme olevan puolituttuja roolihahmoja tunteistamme, mielemme sopukoista. Arkoman maalaus myöntää, että ihmisen mieli etenee pitkin päähän kertyneitä kuvanpalasia, joihin liittyy […]

Kuraattori Pessi Rautio

Kesän 2015 Purnun kuraattori Pessi Rautio (s.1965) on Tampereella asuva taidekriitikko, Taide-lehden päätoimittaja ja Kustannus Oy Taiteen toimitusjohtaja. Hän on koulutukseltaan filosofian maisteri ja on kirjoittanut päätyökseen taiteesta vuodesta 1992. Hän on myös toiminut näyttelyamanuenssina Helsingin kaupungin taidemuseossa (nyk. Helsingin taidemuseo). Kuraattorin terveiset Purnun kesänäyttelyllä on nimi, Kuvan täydeltä, mutta ei erityistä teemaa. Ajatus näyttelyn […]

Enoch Bergsten (1979)

Enoch Bergsten lähtee piirtämään jotakin melko yksinkertaista asiaa jonkin kiinnostavan tuntuisen, lehdessä tai kirjassa nähdyn kuvan tai unen kaltaisena nähdyn mielikuvan pohjalta. Bergsten kokeilee ja katsoo miten hänen tietoinen valintansa sekä piirtämisen antama haaste ja vastus yhdessä synnyttävät kiinnostavan kuvan. Bergstenin tussitekniikka ei anna mahdollisuutta korjailuun, kaikki piirtämisen hetkessä olleet pyrkimykset ovat jäljitettävissä kuvista, näissä […]

Anna Estarriola (1980)

Anna Estarriolan teokset kantavat mukanaan elementtejä ainakin hänen kotiseudultaan Kataloniasta, ja hänen taustastaan tanssitaiteen parissa sekä hänen nykyisyyttään suomalaisena kuvataiteilijana – mutta nuo elementit kertovat meistä. Estarriola rakentaa pieniä teatterimaisia kohtauksia ja esityksiä, joiden näyttelijät ovat sekä häntä, että meitä kaikkia, pohtimassa kiivaasti osaamme tässä suuressa näytelmässä, jonka lopun kyllä arvaamme jotenkin, vaikka emme aivan […]

Marjatta Hanhijoki (1948)

Vaikka Marjatta Hanhijoen kuva esittäisi vain esineitä tai sisätilaa, niin kyllä ne aina pohjimmiltaan ihmisyyttä kuvaavat. Hanhijoki on kyllä realisti, siinä mielessä että hän maalaa asiat sellaisina kuten ne näyttäytyvät. Mutta Hanhijoelle asiat näyttäytyvät esineiden keskusteluina siitä, mikä on asioiden historia ja suhteet toisiinsa – siksi näiden maalausten ja grafiikan realismi on suhteiden ja muutosten tarinaa, […]

Emma Helle (1979)

Harva kuvanveistäjä nykyään on niin tiiviissä yhteydessä klassiseen plastiseen muodonantoon, vuosisatoja tätä taiteen lajia hallinneeseen tehtävään, kuin Emma Helle.  Siinä pyrkimyksenä on esittää ihmisen fyysinen kuva veistoksellisesti jännitteisenä – sen tuntuisena, että veistos voisi omalla laillaan olla elävä. Helteen teoksissa on tämän perinteen vastapainona kuitenkin kapriisia, oikullisuutta, kaikkea mahtipontista välttävää, väriä, eroottista, huvittavaa ja traagista. Nämä […]

Sampsa Indrén (1975)

Realistisen tarkkaa piirtämistä ja maalaamista on helppo arvostaa, se kun näyttää asiat turhaan niitä sekoittamatta, ongelmattomasti. Sampsa Indrén kuitenkin osoittaa, että pelkkä tarkkaan esittäminen ei tee asioista ratkenneita. Indrénin kaikissa kuvissa on jotakin häiritsevää, toisinaan selkeämmin osoitettavaa, toisinaan vaikeammin määrittyvää. Indrénin täydellisen virheettömästi rakennetut kuvat tuntuvat usein kantavan aiheenaan jotakin, jonka tunnistaa vajavaiseksi. Siksi ne […]

Hanna Kanto (1981)

Hanna Kannon lähtökohtana saattaa olla varsin ongelmattoman tuntuiset kuva-aiheet: pohjoisen maisemat, puutarhan kalusteet, puut. Mutta maalaamisen työ tuo noihin kuva-aiheisiin kaikenlaista aivan muuta, maali ja maalari lähtevät viemään asiaa yllättäviin suuntiin; tulee arvaamattomia ehdotuksia, muoto tuo mukaan toisen muotoassosiaation. Syntyy omanlakisiaan kuvia, jotka ovat maalauksen maailmaa, mutta silti koko ajan myös maailman maailmaa. Ikään kuin […]

Jouna Karsi (1980)

Pienoismalli on vanha väline maailman esittämiseksi juuri sellaisena kuin se on tai sellaisena millaiseksi se halutaan suunnitella – siis kuvitella. Pienoismalli edustaa suunnittelua, täsmällisyyttä ja järkevyyttä, ja kuitenkin samaan aikaan se kiihottaa voimakkaasti mielikuvitusta: tätä maailmaa voi ajatella hallitsevansa, tämä maailma on kokonaan vain minun. Jouna Karsin pienoismaailmat kuitenkin tuntuvat kaikessa selkeydessäänkin esittävän oikeastaan niitä […]

Tuomo Laakso (1980)

Tuomo Laakson maalausten aiheet on karsittu muutamiin maalaustaiteen ikivanhoihin arkkityyppisiin elementteihin : pääkallo, liina, hylly, valo. Myös Laakson huolellinen ja tarkka maalaustekniikka perustuu vanhaan traditioon. Ja taiteen suureen tarinaan ne liittyvät nöyrästi, kun Laakso omiaan rupattelematta kohdentaa kaiken taitonsa ja huomion tähän karsittuun, mutta merkityksestä täyteen. Laakson maalausten jokainen neliösentti on olemassa yhtä hiljaa, yhtä […]

Virve Lilja (1968)

Virve Lilja tuntuu kokeilevan miten kuvan olemus syntyy jostakin tunnistettavasta, jostakin lainatusta, jostakin kuvan tekemisen tekniikasta itsestään tulevasta ja jostakin tarkemmin määrittymättömästä mielestä kumpuavasta ideasta – ja sitten sitä, kuinka nuo risteävät asiat saadaan teokseksi, joka tuntuu ratkenneelta ja mieleenjäävältä, omalta persoonaltaan. Tehokkaita ja iskeviä kuvia monikin osaa tehdä, mutta ei välttämättä tällaisia, joissa tuo ristiveto […]

Erica Nyholm (1982)

Erica Nyholmin valokuvien tapahtumat on ilmiselvästi kameran eteen aseteltuja, näyteltyjä, joskus samantapaisissa asetelmissa kuin vanhoissa maalauksissa. Mutta minkä historiallisen tarinan kohtauksia niissä näytellään, ja keitä näyttelijät ovat? Rauhoittuneisuus ja epätietoisuus ovat läsnä yhtä aikaa. Lavastettu valokuva on oman historiansa aikana pyrkinyt esittämään yleisempiä tilanteita ihmiselämästä kuin erityistapauksia näyttävä dokumentaarinen valokuva, mutta Nyholmin tapauksessa tuntuu, kuin […]

Kaija Poijula (1963)

Kaija Poijula kerää maailmasta kuvia, kirjoja, palasia luonnosta ja rompekasoista. Ne ovat nappuloita, joista syntyy kaunis peliasetelma, runolliseksi herennyt tietosanakirja. Luemme näitä kuvia ehdotuksina erääksi yhdistelmäksi maailmasta. Samalla ne ovat tutkielmia siitä, mistä kuva voi rakentua, mitkä ovat sen olemisen sanastoa. Poijulan tutkimukset muistuttavat tässä usein vain yhden totuuden näyttävässä maailmassa lohdullisesti, että on olemassa […]

Tuomo Rainio (1983)

Tuomo Rainio hajottaa kuvia teknisillä välineillä sille rajalle asti, jossa ei voi olla enää varma näkemästään, voi olla varma vain katsomisestaan. Siksi nämä kuvat tuntuvat samaan aikaan peittävän jotakin, kun ne jotakin näkyväksi tuovat, ne tuntuvat elävän – olevan kuvaksi tulemisen tilassa, niin kuin lyriikan kuva. Rainion käyttämä moderni esittämisen teknologia on niin huoliteltua, että […]

Carita Savolainen (1957)

Carita Savolaisen maalauksia ei voi ottaa erilleen hänen elämisensä arjesta kolmen eri maan,  Belgian, Ranskan ja Suomen välillä. Kukin meistä kuitenkin kantaa jotakin taustastaan mukanaan ja Savolaisen mukanaan kantama kuva on suomalainen järvimaisema, tuo kuva jossa pinta heijastaa todellisuuden ylösalaisin, jossa pinnan alla silti näkyy jotakin, jossa mukana ovat pääelementit: maa, vesi, ilmakehä ja valo. […]

Veikko Saarivaara (1950)

Veikko Saarivaaran maalauksissa väri rakentaa muistumia hänen näkemästään valosta, maisemasta, tilasta – oikeastaan tilanteesta. Maisemasta suoraan maalaamisen lisäksi Saarivaara voi yhtä lailla maalata myös mielikuvasta, eikä hän kiellä sitä, että valmiissa maalauksessa voi ilmetä kaikenlaista muutakin kuin mikä hänellä oli alkuaan mielessä. Maalausten katsoja pääsee seikkailuun katsellessaan miten värit maalauksessa jatkavat järjestäytymistään kankaalla, ehdottelevat matkalla […]

Hanna Westerberg (1976)

Hanna Westerberg maalaa ja piirtää vain sitä, mitä hän näkee silmiensä edessä. Hän on siis puhdas havaintomaalari – realisti jopa. Mutta on ihmeellistä, kuinka monimutkaisena ja kuvan draamaa täytenä maailma voi ilmetä sitä tarkasti ja kokonaisvaltaisesti katsovalle. Peili heijastaa maailmaa, ikkuna päästää siitä osan läpi, rakenteet jäsentävät, viivat suuntautuvat, kaikki maailman osaset toimittavat kuvassa jotakin […]

LIPUT

• Aikuiset: 11€ (sis. luettelon)
• Alle 18v: ilmaiseksi aikuisten seurassa
• Ryhmät, eläkeläiset: 9€
• Kausikortti 20€

YHTEYDENOTOT

puh. 040 9678 820
purnutaidekeskus@gmail.com

Tykkää Purnusta Facebookissa